The Girl Who Drank the Moon A Magical Tale of Family and Finding Your Place

Kirjallisuusmaailma on laaja ja monipuolinen, täynnä tarinoita, jotka vievät meidät kaukaisille planeetoille, historiallisten tapahtumien keskelle tai ihmissuhteiden syvintä pohjaa. Täällä me puutamme maagisia maailmoja ja tutustumme fantastiseen realistineen, joka herättää mielikuvituksemme lentoon. Tällaisista kirjamaailmoista löytyykin espanjalainen “The Girl Who Drank the Moon” -kirja, jonka kirjoitti Kelly Barnhill.

Tämä viehättävä tarina on kuin maaginen taulu, johon olen jäänyt ikuisesti ihailemaan sen syvällistä merkitystä ja kauniita yksityiskohtia. “The Girl Who Drank the Moon” kerto Luna, pikkuvauvasta, joka vahingossa joutuu noidan huostaan metsän syvyyksissä. Noita Xan, joka on jo ikääntynyt ja yksinäinen, ruokkii Luana taikaa täynnä olevalla kuun valolla. Tämän seurauksena Luna kasvaa erityiskykyjä omaavana lapsena, jolla on kyky puhua eläinten kanssa ja hallita luonnon voimia.

Kirjassa Luna on kuitenkin enemmän kuin vain ihmeellinen lapsi. Hän on kuva uskonnollisista taisteluista ja vallanhimosta, jotka heijastuvat myös nykypäivän yhteiskunnassamme. Luna tuo esiin kysymyksen siitä, kuinka määrittelemme “normaalin” ja “erikoisen” ja kuinka helppo on syrjäyttää ne, jotka ovat erilaisia.

Barnhillin kirjoitustyli on kuin silkkiä - sujuvaa ja kaunista. Hän luo uskottavia hahmoja ja kiehtovan maailman, joka vetää lukijaa mukaansa alusta loppuun. Kirja on täynnä sympaattisia hahmoja, kuten Luan parasta ystävää, Gwyn, joka oppii hyväksymään itsensä ja kykynsä.

Tarina kulkee monta kerrosta:

• Luonto ja magia: Kirja korostaa luonnon ja maagisen maailman välistä yhteyttä. Luna ja Xan hallitsevat luonnonvoimia, mikä osoittaa luonnonsuhteen merkityksen ihmiselle.
• Perhe ja rakkaus: “The Girl Who Drank the Moon” on myös tarina perheen vahvuudesta ja rakkauden merkityksestä. Xan ottaa Luanan hoiviinsa, vaikka hän on itsekään yksinäinen ja eristääntynyt.
• Hyvyys vs. pahuus: Kirjassa esitetään vahva kontrasti hyvyyden ja pahan välillä. Noita Xan, joka usein nähdään pelottavana hahmona, osoittautuu rakastavaksi ja suojelevaksi äitihahmoksi Luannalle.

Kirjan kuvituksesta vastaa Jon Klassen, jonka minimalistinen tyyli sopii täydellisesti tarinan tunnelmaan. Hänen piirroksensa ovat yksinkertaisia, mutta silti kauniita ja tehokkaita, herättäään mielikuvituksen lentoon.

Seuraavassa taulukossa on esitetty muutamia kirjan vahvuuksia:

Piirre	Selitys
Kiehtova juoni	Kirja vie lukijan mukaansa taianomaiseen maailmaan ja täynnä jännittäviä käänteitä.
Sympatiset hahmot	Luna, Xan ja Gwyn ovat kaikki hyvin kirjoitettuja hahmoja, joihin on helppo samastua.
Upea kuvauskieli	Barnhillin kirjoitustyli on kaunis ja sujuva.
Maaginen tunnelma	Kirja luo uskottavan taikaa täynnä olevan maailman.

“The Girl Who Drank the Moon” on ehdottomasti kirjan, jota kannattaa lukea! Se on koskettava ja kiehtova tarina, joka jää mieleen kauan sen jälkeen kun olet viimeistellyt kirjan. Kirjalla on kyky koskettaa sekä nuoria että aikuisia lukijoita ja herättää heissä ajatuksia ihmisen luonteesta, rakkautta ja rohkeudesta.